PIDETÄÄN YHTEYTTÄ!
– LET'S STAY IN TOUCH!
Lucaksen matkalaukku on melkein pakattu. Huomenna aamulla hän lentää Lyoniin.
Aino: No niin, viimeinen ilta. Oletko surullinen?
Lucas: Vähän haikea. Tämä vuosi on ollut elämäni paras. Toisaalta on kiva nähdä perhe ja syödä äidin ruokaa.
Aino: Ymmärrän hyvin. Tiedätkö, minun tulee ikävä sinun nauruasi.
Lucas: Ja minun tulee ikävä sinua, Mikkoa ja Sofiaa – ja ruisleipää ja saunaa!
Aino: Tuletko joskus käymään Suomessa?
Lucas: Tietysti tulen! Lupaan sen.
Aino: Lupaatko ihan oikeasti? Milloin?
Lucas: Ehkä ensi talvena. Haluan nähdä revontulet Lapissa. Mutta ensin sinä tulet Lyoniin!
Aino: Minäkö? No, kesällä minulla on lomaa. Voisin tulla heinäkuussa.
Lucas: Mahtavaa! Minä näytän sinulle koko kaupungin. Ja äitini tekee sinulle ranskalaisen illallisen.
Aino: Sovittu! Ja Sofia tulee varmasti mukaan.
Aamu Ruusulankadulla. Mikko keittää Lucakselle viimeisen kahvin.
Listen and repeat:
Mikko: Tässä sinun viimeinen suomalainen kahvisi. Vahvaa, niin kuin sinä tykkäät.
Lucas: Kiitos, Mikko. Lento lähtee kello 11.40, joten minun pitää olla kentällä viimeistään kymmeneltä.
Mikko: Me kaikki lähdemme mukaan kentälle. Sofia on jo tilannut taksin.
Lucas: Oikeasti? Te olette parhaita ystäviä, mitä voi olla.
Mikko: Jonkunhan täytyy kantaa sinun matkalaukkusi. Se painaa varmasti kolmekymmentä kiloa!
Taksi tulee puolen tunnin päästä. Sofia koputtaa Lucaksen oveen.
Listen and repeat:
Sofia: Lucas, onko kaikki valmista? Oletko muistanut kaiken?
Lucas: Luulen niin. Laukku on kiinni.
Sofia: Passi, puhelin, laturi, lompakko…
Lucas: Kaikki on repussa. Ota ihan rauhallisesti, Sofia-kulta.
Sofia: Voi Lucas, minä kaipaan sinua jo nyt.
LÄHTÖAULASSA
Kaikki ovat tulleet kentälle saattamaan Lucasta: Aino, Mikko, Sofia ja jopa opettaja Riikka.
Listen and repeat:
Kaikki: Turvallista matkaa, Lucas!
Lucas: Kiitos teille kaikille. Tämä vuosi oli ihana.
Kaikki: Pidetään yhteyttä! Kirjoitetaan viestejä joka viikko.
Lucas: Ilman muuta. Nähdään kesällä Lyonissa!
Kaikki: Ja sitten talvella taas Suomessa!